Täällä vielä.
Miksi elämä ei voi jatkua? Miksi kaikki ei voisi vaan järjestyä?
Luin
Elisan päiväkirjasta otettuja pätkiä. En voi edes ymmärtää kuinka julmia ihmiset voivat olla. Itse olen kokenut paljon vähemmän ja jo ne kokemukset ovat jättäneet jäljet koko loppuelämääni.
Jotkut nuista kirjoituksista ovat kuin suoraan ajatuksistani.
Pitäs vaan kestää. Niinhän kaikki aina sanoo. Ei pidä ottaa pienestä itteensä ja pitää vaan pärjätä. Olla niin kuin ei oliskaan... Mä en haluu ollakaan.
Miksi kukaan ei välitä? Ei kukaan koskaan puutu mihinkään. Myöhäistä enään.
En vaan enää kestä joka ilta sitä samaa surkeutta ja miettimistä.
Monet haluaisivat tuon Elisan tarinan takia auttaa masentuneita siksi, että kenenkään ei tarvitsisi kokea samanlaista menetystä. En minäkään haluaisi, että perhe kärsii - usein toivon että minulla ei edes olisi perhettä. Mutta en minä voi olla täällä vain sen takia, että olisin mieliksi muille. Minuakin on painostettu sukulaisten keskuudesta, että ihmisen täytyy tehdä se mitä on pakko tehdä, eikä sitä mitä haluaa.
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään Johanna Kurkela - Ainutlaatuinen