Päätin aloittaa tämän blogin, jotta saisin purkaa ajatuksiani johonkin. Tarkoituksena on miettiä elämää ja kuolemaa, kumpi kannattaa enemmän?
Olen nuori tyttö pieneltä paikkakunnalta, elänyt täällä koko elämäni. En oikein ole koskaan tuntenut kuuluvani tähän yhteisöön, enkä oikeastaan mihinkään muuhunkaan.
Ensimmäisen kerran minulla oli lyhytaikainen masennus kuudennella luokalla. Pidän sitä käännekohtana, koska ennen sitä kaikki tuntui olevan normaalia. Sen talven vietin yksin, mietin mitä haluan elämältä ja miksi olen täällä. Rankkaa 12-vuotiaalle, mutta siitä pääsi yli.
Yläaste aikani oli sekä kamalaa että ihanaa. Minua kiusattiin päivittäin, mutta rakastuin. Yläaste oli ja meni, hain paikkakunnan lukioon ja huomasin olevani ilman ystäviä. Kolme kuukautta sitten erosin kolme ja puoli vuotta kestäneestä suhteesta. Ero sai minut tajuamaan kuinka raakaa elämä on ja kuinka pysyvä lähtö tuntuu sopivammalta kuina jatkaa elämää.
En aina voi sua ymmärtää
Oisit ees voinut yrittää
Vaikka joskus tuntuu
Että kaikki on turhaa
Sä koitit mulle selittää
Ei oo järkee jatkaa elämää
Apulanta - Ilona
